FinE-taimi takaa laadun

FinE-kasvien
valintaperusteet ovat ennen kaikkea kuluttajien kasvivalintoja varmistavia.
FinE-tavaramerkin käyttöön oikeutetut monivuotiset kasvit ovat Suomessa
tutkittuja, perimältään aitoja, terveitä, lisäämiskelpoisia ja Suomen oloihin
sopivia. Tavaramerkin saamisen perusteena ovat joko usealla paikalla Suomessa
tehdyt vertailevat kokeet tai pitkäaikainen kokemus kasvin ominaisuuksista ja menestymisestä.
FinE-kasvit lisätään testatuista emokasveista, jotka on puhdistettu
kasvitaudeista ja tuhoojista. FinE-kasvit ovat pääosin myös geenivarakasveja.

FinE-kasveilla saadaan aikaan yhtenäisen
näköinen kasvusto, koska eri paikoistakin hankitut FinE-lajikkeet ovat
yhtenäisiä. Jos istutuksia halutaan myöhemmin täydentää tai laajentaa,
varmistaa FinE-taimien käyttö istutusten yhtenäisyyden myös näissä tapauksissa.
Ilmastollinen kestävyys ja soveltuvuus määriteltyihin käyttötarkoituksiin
vähentävät istutusten uusimistarvetta ja taloudellista riskiä.

Tärkeä
taimien kotimaisuutta korostava asia on, että FinE-tavaramerkkiä ja -logoa
saavat käyttää vain sopimuksen tehneet suomalaiset taimistot Suomessa
tuotettujen taimien markkinoinnissa.

Nyt
FinE-kasveja on lähes 200 lajiketta tai kantaa. Suuri osa niistä on
koristepuita ja pensaita sekä hedelmä- ja marjakasveja. Mukana on myös
havupuita, joiden siemen on kerätty pohjoisista ja taatusti aidoista
Luonnonvarakeskuksen siemenpuumetsiköistä. Monissa taimimyymälöissä on
FinE-kasveja, vaikka erillisillä kylteillä ei niistä kerrottaisikaan. Yleensä
FinE-tunnus on nimilapussa.

Syynä
sekaannuksen aika

1900-luvun
alku oli tuotannollisesti ja lajistollisesti kulta-aikaa myös
taimistotuotannossa. Tuolloin meille kotiutui runsas valikoima kasveja, joista
kestävimmät säilyivät istutuksissa pitkään ja vakiintuivat käyttöön. Tuolta
ajalta ovat peräisin monet maatiais- ja perinnekasvimme.

Sotavuodet
aiheuttivat meille tuotannollisen laman taimistoilla ja tuosta aallonpohjasta
toipuminen kesti pitkään. Sotien jälkeen taimitarhatuotanto oli ymmärrettävästi
erittäin hyötykasvipainotteista vielä 1960-luvulle asti. Lisäksi taimistojen
tuotantomäärät olivat pieniä, eikä vähitellen heräävän viherrakentamisen
tarpeita osattu ennustaa.

1970-luvulle
tultaessa muuttoliike kaupunkeihin kasvoi huimasti ja uudisrakentamisen myötä
myös viherrakentamisen taimitarpeet kasvoivat nopeasti. Tähän kysynnän kasvuun
kotimaiset taimistot eivät kyenneet vastaamaan ja lisääntynyt taimitarve
täytettiin tuonnilla. Tuontitaimet olivat valitettavan usein epäaitoja ja
oloihimme sopimattomia. Tästä oli seurauksena viherrakentamisessa käytetyn
kasviaineiston kestävyyden heikentyminen ja toistuvat kasvikuolemat
istutuksissa. Koristekasvien viljelyssä olevat kasvikannat olivat osin
epäaitoja ja epäyhtenäisiä. Nimistövirheet olivat yleisiä. Lisäysaineistoa
hankittiin runsaasti ulkomailta.

FinE:n taustalla laajaa tutkimusta

1980-luvulle
tultaessa kiivastui keskustelu kaupunkien istutuksiin saadusta kelvottomasta
taimiaineistosta. Tuontiaineisto oli laadultaan varsin epätasaista, väärin
nimettyä ja Suomen ilmastoon sopimatonta. 
Sen vuoksi suuret viherurakat epäonnistuivat. Ulkomaisen taimiaineiston
menestymistä ei tutkittu lainkaan. Kaiken kaikkiaan kasvien alkuperän merkitys
Suomen ilmastossa oli unohdettu. Kaikki nämä ongelmat olivat perustana
KESKAS-tutkimuksen käynnistämiselle.

KESKAS-tutkijat
etsivät arvokkaita kasveja mm. vanhoista puistoista, kartanoista, pihoilta,
arboretumeista, taimistoista ja hautausmailta. Jo tuolloin tehtiin laajoja
kasvien etsintäkuulutuksia. Monivuotisen tutkimushankkeen aikana koottiin
merkittävä tietokanta rekisteröidyistä kasveista.

KESKAS-tutkimuksen
päättyessä Maatalouden tutkimuskeskuksessa MTT (nykyisin Luonnonvarakeskus
LUKE) käynnistettiin kantavalinta- ja vertailukokeita. Rekisteröityjen
kasvikantojen lisäystä tutkittiin myös ja silloin paljastui, että
kasviaineiston terveys on tutkittava ja aineisto puhdistettava ennen emokasvien
jakoa tuotantoon.

MTT
rekisteröi FinE-tavaramerkin vuonna 1997. Sen tavoitteena oli
kantavertailukokeiden tulosten saaminen julkisuuteen. Merkki toi tutkitulle
aineistolle statuksen. Samalla se tarjosi statuksen myös puhtaalle
emomateriaalille sekä laji- ja lajikeaidolle aineistolle. Ensimmäiset FinE-kasvit
julkistettiin vuonna 1997.

Tälle
vuosituhannelle tultaessa oli MTT:ssä jo käynnistynyt viherrakentamisen kasvien
käyttötutkimuksia yhteistyössä kaupunkien ja seurakuntien kanssa.
Käyttötutkimuksista voi nostaa esiin erityisesti puuvartiset maanpeitekasvit,
löytöruusut ja viheralueille soveltuvat perennat.  Nämä laajat tutkimushankkeet tuottivat
lukuisia uusia FinE-kasveja. FinE-kasvivalikoima laajeni myös kotimaisilla
hedelmä- ja marjalajikkeilla.

Muutoksia FinE-järjestelmän
hallinnassa

Luonnonvarakeskuksen
toimintojen karsimisen yhteydessä FinE-toiminta katsottiin kustannuksia
aiheuttavaksi rönsyksi ja Luke ilmaisi halukkuutensa luopua FinE-tavaramerkin
hallinnasta. Neuvottelujen jälkeen päädyttiin siihen, että tavaramerkin omistus
ja hallinta siirtyi Taimistoviljelijät ry:lle. Katsottiin, että yhdistys on
sopiva avoin ja neutraali taho tavaramerkin haltijaksi.  Niinpä Taimistoviljelijät ry osti
FinE-tavaramerkin Luonnonvarakeskukselta vuoden 2017 lopulla. Tässä vaiheessa
15 taimistoa on tehnyt sopimukset FinE-järjestelmään osallistumisesta.

FinE:n edut tiivistettynä:

Varma
todiste lajikkeen aitoudesta

Lajikkeen
yhtenäisyys

Varma
menestyminen

Taattu
koriste- ja käyttöarvo

Kotimainen
taimi – merkkiä saa käyttää vain Suomessa kasvatetuilla taimilla

 Lisätietoa
FinE-kasveista: www.taimistoviljelijat.fi/finekasvit/finekasvitlista